Pikapiirakka

Pikapiirakka

Tässä ohje erittäin nopeaan piirakkaan joka syntyy minuutissa jos tarve vaatii (ja kananmunat on loppu).. Tämä on siis sekä munaton että maidoton. Käytin marjoina mustikoita ja vadelmia ja ainakin vaimo väitti että hyvää oli…:)

4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
2,5 dl vettä
n. 5 dl marjoja
Sekoita kuivat aineet. Lisää joukkoon öljy ja vesi ja sekoita (juuri ja juuri sekaisin).
Kaada piirasvuokaan ja levitä päälle marjat. Paista 200 asteessa 30 min.

Pikapiirakka

Pikapiirakka

Tässä ohje erittäin nopeaan piirakkaan joka syntyy minuutissa jos tarve vaatii (ja kananmunat on loppu).. Tämä on siis sekä munaton että maidoton. Käytin marjoina mustikoita ja vadelmia ja ainakin vaimo väitti että hyvää oli…:)

4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
2,5 dl vettä
n. 5 dl marjoja
Sekoita kuivat aineet. Lisää joukkoon öljy ja vesi ja sekoita (juuri ja juuri sekaisin).
Kaada piirasvuokaan ja levitä päälle marjat. Paista 200 asteessa 30 min.

Pulled pork

Pulled pork

Tässä päivitetty versio revityn possun valmistukseen. Pistin tällä kertaa omenamehua ja omenaviinietikkaa mukaan, siis happoa mukaan niin tulee entistä mehevämpää lihaa. Todella onnistunut resepti, edellisen voikin nakata menemään tämän jälkeen.🙂 Eli osimoilleen näin:

2,2 kg possun etuselkää ja lapaa
1 rkl suolaa
1 tl mustapippuria
2 dl omenamehua
½ dl omenaviinietikkaa

Ota liha huoneenlämpöön n. tunti ennen paistoa. Kuivaa lihan pinta ja hiero suola ja pippuri pintaan. Aseta liha kannelliseen uuniastiaan ja kaada omenamehu ja omenaviinietikka lihan joukkoon. Paista 150 asteessa n. 4 tuntia. Revi liha silpuksi kahden haarukan avulla.

-LarZa

Tekijänoikeudet opettajan työssä

En ennen tätä tieto- ja viestintätekniikan kurssia ollut yhtään ajatellut miten tekijänoikeudet vaikuttavat opettajan työhön. Ei silloin yläasteella tullut mietittyä, että saako opettaja nyt näyttää tuota kuvaa ja tuota videota, enkä kyllä muista, että siitä olisi missään ollut keskusteluakaan. On kyllä niinkin, että tämä aihe ei varmasti ollut silloin niin ajankohtainen, kuin mitä se nyt on. Jotakin tästä kertoo varmaan myös se, että luennoillakin mainittu Opettajan tekijänoikeusopas julkaistiin vasta ihan pari vuotta sitten.

Koska aihe ei ollut itselleni lainkaan tuttu, siihen paneutuminen toi paljon uutta tietoa. En ollut aikaisemmin käsittänyt sitä, kuinka moneen asiaan tekijänoikeudet liittyvät ja kuinka monimutkaisia nämä asiat voivat toisinaan olla. Tämä monimutkaisuus selittyy varmasti osaltaan nykyisellä tekijänoikeuslailla, johon sai myös tutustua aiheeseen liittyen. Tuntui melko kummalliselta, että tekijänoikeuslaki joissakin tapauksissa jopa vaikeuttaa opettajan työtä. En esimerkiksi ollut tiennyt, että YouTube-videoiden näyttäminen luokassa on kiellettyä, mikä tuntuu itsestäni aika kummalliselta. Toivon todella, että tätä lakia on saatu muutettua siihen mennessä, kun itse alan tekemään opettajan töitä. Tätä muutosta ajavaan kansalaisaloitteeseen on tällä hetkellä tullut reilut 28 000 nimeä ja aikaa allekirjoittaa tuo on enää alle kaksi kuukautta. Tiukoille siis menee saada lakiehdotuksen käsittelyyn eduskunnassa vaaditut 50 000 nimeä täyteen, mutta toivottavasti tuo herättää sen verran keskustelua, että ehdotus saataisiin käsittelyyn.

Entä miten nämä tekijänoikeusasiat liittyvät omaan opetukseeni? Opetettavat aineeni ovat matematiikka, fysiikka sekä kemia ja olen kyllä erittäin halukas käyttämään mahdollisimman monipuolisesti erilaisia materiaaleja, mitä nyt satunkaan aina löytämään. Olenkin löytänyt tässä opintojeni aikana paljon sellaista materiaalia netistä, jota voisin käyttää apuna opetuksessa, mutta täytyy kyllä pohtia todella tarkkaan, että missä määrin voin niitä käyttää. Lisäksi YouTubessa on paljon hyviä videoita, joita olisi hyvä ja helppo näyttää tunnilla, mikä nyt kuitenkin siis on toistaiseksi laitonta. Tämä onkin juuri yksi syy, miksi haluaisin muutosta tekijänoikeuslakiin.

Kun valtava määrä tietoa ja materiaalia on helposti saatavilla Internetin kautta, unohtuu helposti miettiä tekijänoikeusasioita. Opettaja on kuitenkin ammattinsa puolesta jatkuvasti esillä ja arvioinnin kohteena, joten omaan toimintaan pitää keskittyä erittäin huolella, eivätkä tekijänoikeuksiin liittyvät seikat tee tässä poikkeusta. Pitänee lukea tuo edellä mainitsemani Opettajan tekijänoikeusopas ennen työurani alkamista, jotta saisin paremman käsityksen siitä, mitä opettaja saa ja mitä ei saa tehdä.

Mikä on teknologiatuetun oppimisen tila yhteiskunnassamme?

Kun itse olin yläasteella vajaa kymmenen vuotta sitten, teknologia näyttäytyi opetuksessa lähinnä piirtoheittimen muodossa. Parilla opettajalla taisi silloin tällöin olla PowerPoint-esityksiäkin, mutta siihenpä se jäi. Lukiossakaan asiaan ei tullut hirveästi muutosta. Viimeisenä vuotenani lukiooni kuitenkin hommattiin uusi ja hieno älytaulu, jota tosin opettajat eivät ainakaan minun käsittääkseni käyttäneet lainkaan ja oppilaatkin käyttivät sitä vain välitunnilla Pasianssin ja Miinaharavan pelaamiseen. Olisi kiva tietää, mikä on kyseisen laitteen tilanne tällä hetkelle.

Vaikka tästä alun tarinasta on kulunut jo jonkin verran aikaa, niin se kuvastaa melko hyvin omaa käsitystäni teknologiatuetusta oppimisesta myös nykyaikana. Siis tekniikkaa kyllä on, mutta sitä ei käytetä. Toisaalta voi olla, että teknologiaa käytetään kyllä hyväksi, mutta sen käyttö on suppeaa, eikä sen koko potentiaalia oteta käyttöön. Tieto- ja viestintätekniikan kurssin luennoillakin oli puhetta siitä, kuinka opettajat käyttävät älytauluja vain liitutaulujen korvikkeena, eivätkä hyödynnä niiden ominaisuuksia laajasti. Kun pohdittiin syytä tähän, esille nousi sellainen käsitys, että opettajilla ei ole tietotaitoa teknologian monipuoliseen käyttöön opetuksessa.

Kun aloin itse pohtimaan asiaa, niin ajattelin, että tuo pitää aivan paikkaansa. Ei minulla itsellänikään olisi ollut mitään käsitystä esimerkiksi Edmodo-ympäristöstä, Google Driven mahdollisuuksista tai interaktiivisesta videotykistä, jos en olisi tätä VALINNAISTA kurssia ottanut. Korostan sanaa valinnainen, koska vaikka vajaa 30 oppilasta tälläkin kurssilla oli, niin aika monta kymmentä oppilasta ei ollut ja siitä herää kysymys, että ovatko he tietoisia kaikesta siitä, mitä me olemme tällä kurssilla saaneet oppia. Joku voisi tietenkin kyseenalaistaa sen, että tarvitsevatko he edes niitä tietoja, mutta itse väittäisin, että kyllä tarvitsevat, sillä teknologian käyttö opetuksessa ei ole häviämässä mihinkään. Mikäli en ihan väärin muista, niin luennoitsija taisi olla sitä mieltä, että tällainen koulutus pitäisi olla pakollista kaikille opettajaksi opiskeleville. Olen itse samaa mieltä.

Siltikin vaikka tieto- ja viestintätekniikan koulutusta järjestettäisiin pakollisena opettajiksi opiskeleville, niin se ei mielestäni riitä. Tekniikka kehittyy niin nopeasti nykyaikana, että täytyy jatkuvasti olla perehtymässä aiheeseen, jos haluaa pysyä menossa mukana. Näin ollen opettajille pitäisi järjestää myös lisäkoulutusta aiheesta. Ainakin itselläni on sellainen käsitys, että tällainen koulutus on melko harvinaista nykyään.

Luennoilla ja myös harjoituksissa heräsi keskustelua siitä, että minkälaista teknologiaa kouluille hankitaan ja mitä se maksaa. Oli puhetta siitä, että kouluissa käytetään paljon rahaa joihinkin tiettyihin laitteistoihin ja järjestelmiin, eikä edes haluta perehtyä vaihtoehtoihin. Tämä mielestäni kertoo siitä, että päättävissä elimissäkään ei ole riittävästi tietoa teknologian mahdollisuuksista. Itse olen sitä mieltä, että kaikki mahdolliset vaihtoehdot tulisi ottaa käyttöön. Tämä mahdollistaisi parhaiten kulloiseenkin tilanteeseen sopivan teknologian valinnan. On tietenkin totta, että pieniin kouluihin ei ehkä voida kaikkea mahdollista hankkia kustannusten takia, mutta mielestäni silloin erityisesti tulisi tutustua halvempiin vaihtoehtoihin laitteistoissa sekä avoimen lähdekoodin ohjelmiin.

Mutta mitä mieltä oppilaat ovat tästä kaikesta? Onko heiltä edes kysytty asiasta? Suurimmalle osalle nykynuorista teknologian käyttö tuntuu olevan niin luontevaa, että sen käyttö opetuksessa on ihan perusteltua ja jopa suotavaa. Oma käsityksenikin on se, että nuorilla on myös halua käyttää teknologiaa oppimisessa. Luennoilla joku kuitenkin nosti esille sen seikan, että eri laitteiden viihdekäyttö nuorilta kyllä sujuu, mutta entä hyötykäyttö. Tämä on varmasti ihan totta, mutta uskoisin, että tämä siirtymä ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän suuri. Onhan esimerkiksi olemassa paljon erilaisia opetuskäyttöön tarkoitettuja pelejä, joiden käyttö pelaamiseen tottuneilta nuorilta varmasti sujuu, mutta jotka samalla toimivat hyödyllisinä opetusvälineinä.

Kaiken kaikkiaan teknologian käyttö opetuksessa ei mitenkään radikaalisti ole muuttunut omista kouluajoistani, vaikka siihen selkeästi olisi tarvetta ja kiinnostusta. Parhaimpana keinona muutokseen näkisin itseni ja kaikki muut muutaman vuoden sisällä opettajaksi valmistuvat. Meidän tulee toimia liikkeellepanevana voimana kohti muutosta, unohtaa ”Näin on aina tehty” –ajattelu ja kokeilla rohkeasti teknologian tuomia uusia mahdollisuuksia. Ehkä sillä lailla vähitellen myös koko koululaitos alkaisi muuttaa suhtautumistaan teknologiaan.